Tästä se alkaa. Kössiltä nippu salkoja ja hommiin. Ennenkuin salkoa alkaa pätkiä, olisi hyvä tietää minkä pituista keppiä meinaa tehdä, nimittäin 360 cm salosta saa esim. 7-jalan vapoja 3 kpl. Siis 120 cm pätkä salkoa riittää 7-jalan vapaan. Tässä valmistuu PHY Para 15 aihio.

Salko on halkaistu kuivatushalkeaman kohdalta kahteen osaan. Jos vapaan haluaa saada väriä liekittämällä, on se mielestäni kätevintä tehdä tässä vaiheessa. Itsellä käytössä liekitin, joka näkyy ylemmässä kuvassa pakin päällä. Toimii miten toimii, väriä ainakin tulee salkoon.

Kun salko on liekitetty, kannattaa tyvipää värjätä vaikka tussilla. Solmuväli kasvaa kärkeen mentäessä.                      

Seuraavaksi solmu pois viilalla, tai laiskana miehenä koneella. Puolikkaasta  salosta homma hoituu vauhdilla.

Sisäpuolen osa solmusta on kätevä poistaa kourutaltalla.

Halkomissession jälkeen jälki näyttää jotakuinkin tältä, eli 24 sälettä saatiin aikaiseksi.

Solmun sisäpuoli hiotaan tasaiseksi.

Seuraa ehkä vavanrakennuksen tylsin vaihe, eli solmujen oikominen. Jos tässä vaiheessa ote herpaantuu, niin lopputulos on jotain muuta, kuin kivaa katseltavaa. Tarkoituksena on tasoittaa solmu mahdollisimman tasaiseksi, jotta kun säle joskus laitetaan höyläysmuottiin, niin solmu ei nostaisi sälettä irti muotista, koska höylä ottaa silloin solmun kohdalta enemmän kuin muualta ja ainekset liimasaumaan ovat valmiit. Olen lämmittänyt säleitä niin että ensin pintapuolelta noin 5 sek. ja näin joka sivun ja lopuksi vielä 5sek. pinnasta. Lämmityksen aikana voi sälettä jo varovasti oikoa käsin.

Solmu prässätään viilapenkillä tasaiseksi. Jos säle on solmun kohdalta suora, riittää pelkkä solmun prässääminen. Kuuma säle viilapenkkiin ja noin viiden sekunnin napakka puristus leukojen välissä ja tasaista tulee. Mikäli säle on sivuväärä solmun kohdalla, voi säleen laittaa ensin leukojen väliin muutamaksi sekunniksi solmu ylöspäin ja sitten käännetään säle samalla lämmityksellä solmu leukojen väliin päin ja puristus.

Solmujen prässäilyn jälkeen säleille tehdään ns. raakahöyläys, eli säleen sivut höylätään 60-asteen kulmiin. Bambun päällyskerrosta ei höylätä, vain sivut. Homma voidaan tehdä ns. raakahöyläysmuotissa tai esim. alla olevalla jyrsimestä viritetyllä helvetinkoneella.

Kun säleisiin on jollakin konstilla saatu noin 60-asteen kulmat, valitaan säleet tyviosaa ja yleensä kahta kärkiosaa varten. Säleet asetellaan niin että kahden vierekkäisen säleen solmut eivät osu vierekkäin. Jaotteluun on olemassa erinlaisia kaavoja, alla 3*3 jaottelu. Säleet asetellaan vierekkäin kuvan osoittamalla tavalla ja katkaistaan vavan osan pituuden mittaan + noin 10-15 sentin työvaraan. 

Höyläysmuotti säädetään tyviosan mittojen mukaan 5 tuuman, eli 12.5 cm välein. Kärkiosat ja tyviosa höylätään ensin tyviosan mittoihin. Sen jälkeen muotti säädetään kärkiosan mittoihin ja höylätään kärkiosat. Höyläysmuotti kuvassa on säädetty tyviosan mittoihin, jonka jälkeen höylätään muotin pintaan asti. Toinen vaihtoehto on hioa höylän pohjaan ura, joka estää höylän terän osumisen muottiin, myös laittamalla teipit höylän pojaan sivuille saavutetaan sama vaikutus. Tällöin muotti säädetään vastaavasti pienemmälle.Itse höylään muotin pintaan, koska esim. terän sälettä nostava vaikutus jää tällöin pois.Tämän jälkeen olen vetänyt siklillä muutaman kerran pitkin muotin pintaa, että höyläystulos olisi mahdollisimman lähellä muottiin säädettyjä mittoja.

Kun säleitä on höylätty ja tarkisteltu riittävästi, asetellaan säleet oikeaan järjestykseen niin kuin ne tulee lopulliseen aihioon, teipattaan aihion ympäri noin. 40 cm välein ,leikataan teipit kahden säleen välistä poikki ja avataan aihio pöydälle. Sekoitetaan liima ja esim. hammasharjalla levitetään liima säleisiin. Tuntuu että tässä vaiheessa tulee aina kiire, vaikka esim. Strong Epoxy on ohjeen mukaan käytettävä 1.5 tunnissa sekoituksesta.

Liimauksen jälkeen säleet kietaistaan nippuun ja sidotaan "binderillä" kiinni. Homman voi tehdä myös pyörittämällä käsin lankaa aihion ympäri. Heti liimauksen jälkeen, kun liima vielä on märkää, aihio kannattaa oikaista. Tarkistetaan että aihiossa ei ole kierrettä, jonka jälkeen aihio oikaistaan esim. niin, että aihiota rullataan käsin pöydällä aihion keskustasta päitä kohti ja näin pyritään saamaa aihiosta mahdollisimman suora. Liiman kuivuttua oikaisu on hankalampaa, joskin mahdollista.

Kun liima on kuivunut, raaputellaan ylipursunut liima ja samalla bambun pinnassa oleva enamel kerros pois. Tähän homaan löytyy hienoja scrapereita. Huonekalujenkin entisöinnissä käytettävä silkli on soiva peli ja maksaa muutaman euron. Vinkkinä voisi mainita, että aihion raaputtelu ja hionta kannattaa tehdä sitä ohuempaa päätä kohti.

Raaputtelun jälkeen hiotaan aihiot. Ensimmäiseen hiontaan olen käyttänyt 100-180 paperia. Vedellään tasaisin vedoin pitkin aihion pintaa, pyrkien säilyttämään 6-kulmaisuus myös kärkiosissa.Hiotaaan myös loput enamelit huolella pois. Solmujen kohdat ovat hyvällä mallilla, jos solmu ei erotu sormella tunnustelemalla.

Pakkelilakkauksen vuoro. Koska ensimmäisen lakkauksen tarkoitus on lähinnä täyttää aihiossa olevat kolot, tässä vaiheessa ei lakkausta kannata kikkailla putkessa tms. virityksessä. Esim. lakkaan kastelluilla sukkahousuilla  vedetään lakkaa ohut kerros ja jätetään kuivumaan yön yli.

Kun ensimmäinen lakkakerros on kuivinut, ohennetaan paperia ja hiotaan aihio. Tässä vaiheessa olen käyttänyt 400-vesihiomapaperia, jonka lakka tukkii todella mukavasti. Ensimmäinen lakkakerros voidaan hioa raskaalla kädellä, koska tarkoitus oli täyttää kolot. Toinen lakkaus voidaan tehdä putkessa. Lakka kaadetaan putkeen ja aihio dipataan lakkaan ja nostetaan hitaaasti ylös.

Näinkin aihioita voi riiputella kuivumassa

Aihioita kuivatellaan taas yön yli ja hiotaan ja lakataan. Toisen ja loppujen lakkakerroksien hiontaan riittää pyyhkäisy 1000-1200 vesihiomapaperilla, tietysti valumat hiotaan tasaiseksi. Olen lakannut aihiot 5-kertaa edellä mainitulla systeemillä.